Kristinuskon julistaja on Jeesus, puuseppä Josefin ja puolisonsa Marian vanhin poika Juudan maalta. Kristinuskoa eivät perustaneet juutalaiset profeetat, ei juudan kansa, vaan Jeesus Kristus. Ilman häntä ei olisi kristinuskoa. Hän parhaiten tietää perustamansa uskonnon opetukset. Ne eivät riipu Rooman keisareiden eikä kirkolliskokousten päätöksistä.
Jeesus kulki opetuslastensa kera paikkakunnalta toiselle ja puhui kuulijoilleen. Kristinusko näki päivänvalon hänen suunsa kautta. Jotkut ihastuivat hänen opetuksiinsa, toiset vihastuivat ja keräilivät kiviä, monet olivat välinpitämättömiä, osa ihmetteleviä, muutamien tajuntaan opetukset alkoivat juurtua. Näin korutonta oli kristinuskon julistus.
Jeesus Kristus aloitti opetustyönsä Jordan-kasteensa jälkeen. Opetuslapsille jäi varsin vähän aikaa omaksua uutta, käytännölliseen pahanvastustamattomuuteen tukeutuvaa elämänymmärrystä, vain noin kolme vuotta. Sitten roomalainen maaherra – juutalaisen papiston painostamana (mm. Mark. 15:7–15, Luuk. 23:25), huutoäänestyksen tuloksena – teloitutti Jeesuksen Roomassa käytössä olleella teloitustavalla, ristiinnaulitsemalla.
Jeesuksen teloitus on valitettava teko. Olisi ollut suotavaa, että viisaan ja inhimillisen opettajan olisi sallittu tehdä valistustyötään kauemmin.
Vertauksissa kuvataan taivasten valtakunnassa vallitsevaa käytäntöä sekä ihmisen sisäistä ja ulkoista suhdetta taivasten valtakuntaan. (Taivasten valtakunta ei ole kuolemanjälkeinen tila, vaan se on saavutettavissa vain maanpäällisen elämän aikana.) Jeesus puhui kansalle vertauksin, tosin kansaa oli kuuntelemassa myös Jeesuksen muita opetuksia.
Autuuden julistukset opastavat mm. vapautumaan aineen lumosta ja olemaan lempeitä, oikeamielisiä, armeliaita sekä pyrkimään sydämen puhtauteen ja rakentamaan rauhaa.
Vuorisaarnan käskyt, joissa kolmessa ensimmäisessä Jeesus syventää Mooseksen vastaavia ulkoiseen mallikelpoisuuteen ohjaavia käskyjä (älä tapa, älä tee aviorikosta, älä vanno väärin), ei kumoa näitä käskyjä, vaan tuo esille ja voitettavaksi noiden tekojen sisäiset innoittajat: vihan, himon ja valheen. Kahdessa seuraavassa käskyssä hän oikaisee kotimaassaan vallitsevia väkivaltaisia käsityksiä (kosto ja sota) opastaen, miten olisi viisasta menetellä.
Isä meidän -rukous, jossa opastetaan keskittymään aamuisin henkisen elämän syvyyksiin niitä tajuntansa kammiossa mietiskellen.
Jeesuksen ydinopetukset, vuorisaarna, on luettavissa Matteuksen evankeliumin 5–7 luvuista.
Kristitty on hän, joka toteuttaa Jeesus Kristuksen opetuksia käytännössä.
Pekka Ervast on suomentanut vuorisaarnan vanhimmista saatavilla olevista kreikan- ja latinakielisistä teksteistä. Vertailun vuoksi hän on pitänyt pöydällään italialaista, ranskalaista, englantilaista, saksalaista, ruotsalaista ja suomalaista Uutta Testamenttia.
Pekka Ervast, Vuorisaarna tästä, skannattu vuoden 1925 painoksesta
Jossain kirjapainossa tehtiin niin salakavalasti, että samoihin kansiin sidottiin Jeesuksen opetusten ohella joitakin juutalaisten pyhiä kirjoituksia ja tuolle kokoomateokselle annettiin nimi Raamattu.
Vanhan testamentin Herra Jumala on ankara, kiivas, kiukkuinen, väkivaltainen, sotaisa, moraaliselta tasoltaan keskivertoihmisen alapuolella oleva, vaati verihyvitystä leppyäkseen, tapatti poikansa. Hänen sanotaan myös telkeävän luomiaan ihmisiä heille valmistamaansa ikuiseen helvettiin ja heitä siellä loputtomiin kiusaavan.
Väitetään, että tämä Herra Jumala on sama kuin Jeesuksen Jumala.
Herra Jumala ei ole se Jumala, jota Jeesus sanoo Isäkseen. Jeesus kuvaa Isäänsä rakastavaksi taivaalliseksi Isäksi, joka antaa aurinkonsa koittaa niin hyville kuin pahoille ja antaa sataa niin oikea- kuin väärämielisillekin. (Matt. 5:43–48.) Jeesuksen Jumala opastaa rakastamaan myös vihollisena pitämiämme ihmisiä, siis ettei meillä olisi ketään, jota pitäisimme vihollisina. Kristitty ei siis sodi.
Väinö Lehtonen: Kehityksen virta, luku Kristinuskon puhdistus
Pekka Ervast: Mitä on kristinusko?
Pekka Ervast: Kirkonopin teosofia