Kalevala

Suomalaisten muinaisuskonnon sisäinen henki, sen pääpiirteet, kalevalainen tietäjäviisaus, totuudenetsintä, tiedon ja taidon tien vaarat, vastukset ja voitot..., kaikki tämän kaltainen elävöityy meissä aivan kouriintuntuvana todellisuutena perehtyessämme Kalevalan runokielen ilmaisurikkaisiin kuvauksiin.

Tänne väkivalloin tuotu valhe-kristillisyys tukahdutti muinaisuskontomme joitakin Itä- ja Koillis-Suomen alueita lukuunottamatta. Sinne ei protestanttisten piispojen valta ulottunut; roomalaiskatoliset ja etenkin kreikkalaiskatoliset olivat nähtävästi suvaitsevaisempia ja pyrkivät vain sulattamaan uskontomme omaansa. Elias Lönnrot ennätti viime hetkillä pelastamaan sen, mitä vielä pelastettavissa oli.

Kalevalan sankarien määrätietoinen syntysanojen etsintä ja etsintään liittyvät toimet elävöittävät yhä monien mieltä niin värikkyydellään kuin rehellisellä aitoudellaan. He luottavat enemmän sanan voimaan kuin miekan mahtiin. He kuin elävät sydämissä, heihin ja heidän toimiinsa on helppoa samaistua.

Kalevalaisuus suomalaisten muinaisuskontona

Meille ei kalevalaisilta ajoilta ole jäänyt juurikaan muistomerkkejä, sillä puu rakennusaineena ja kasvikuidut vaatteina hajoavat aika nopeasti. Kalmistoista on löydetty joitakin metallisia työkaluja ja saviruukun palasia, mutta niitä tutkimalla ei saa käsitystä ihmisten todellisesta elämästä. Jos nykyisestä kultuurista jäisi jäljelle vain hautausmaat ja kaatopaikat (ja hyppyrimäet), niin millaisen totuuden tulevat tutkijat niiden pohjalta elämästämme rakentaisivat?

Sisäisesti suomalaisten elämä on ollut rikasta. Siitä on todisteena Kalevala, sen ilmaisurikkaus, vertauskuvat, sanavalinnat, tapahtumien värikkyys ja monimuotoisuus sekä Väinämöisen, Lemminkäisen ja Ilmarisen "luonteenpiirteet". Kansa, joka on tämän runoelman synnyttänyt ja sen muistissaan säilyttänyt, on tuntenut Kalevalan runoissa jotain, joka on sen sisintä elävöittänyt ja on tuntenut runojen sanoman omakseen.

Mikä on ollut runojen sävelasu, rytmi, soinnutus, vuorolaulu, laulajien liikkeet..., siitä ei liene säilynyt tietoa. Ehkä runonlaulutilaisuudet – hiljentyminen Ukko Ylijumalan ja muiden jumalien henkeen – on ollut eloisaa, kaihoisaa, autuaallista, kunnioittavaa... jumalanpalvelusta.

Kalevalaisuudesta kristosofiassa

Pekka Ervast on avannut Kalevalan Avain -kirjassaan Kalevalan runojen sisältöä. Kirjan esipuheesta ja sisällysluettelosta pdf-kopio tästä.

Pekka Ervast kirjoittaa Kalevalan Avain -kirjansa alussa: "Kysymykseen, mitä Kalevala on, tulemme tässä kirjassa vastaamaan tavalla, joka luultavasti on outo ja uusi useimmille lukijoille. Tulemme heti esittämään Kalevalasta, sen synnystä ja sisäisestä arvosta mielipiteen, joka hämmästyttää sekä oppinutta että oppimatonta lukijaa" ja toteaa hieman myöhemmin: "ole rauhassa! Mitään ei ole menetetty, sillä mitään ei ole vielä ollut löydettynäkään."

Pekka Ervast, Kalevalan Avain
Pekka Ervast, Onko Kalevala "pyhä" kirja?
Väinö Lehtonen, Kaksi maailmaa

Uskontojen keskeisin asia on Jumala. Uskonnollinen ihminen etsii Jumalaa kasvaakseen esikuvansa kaltaisekseen. Miten? Käytännön elämässä maan päällä. Hän on kosketuksessa aineelliseen elämään, elää siinä niiden luonnonlakien ohjauksessa, jotka täällä vallitsevat. Miten? Uskonnoissa annettujen elämänohjeiden opastamana. Kalevalaisuuden osalta näistä mainittakoon seuraavat:
– Jumala, tai paremminkin jumaluuden olemuspuolet, sen kolminaisuus. Ne esiintyvät Kalevalassa eri nimillä kuin kristinuskossa: Ilmarinen edustaa Pyhää Henkeä, Lemminkäinen Poikaa ja Väinämöisen Isää. Kkaldealaisuudessa samojen kolminaisuuksien nimet olivat Bel eli Bal, Ea ja Anu; hindulaisuudessa Brahmaa, Vishnu ja Shiva; Kabbalassa Binah, järki, Khokhmah, viisaus, Kether, kruunu.
– Kalevalan maailmansyntykuvaukset noudattavat samoja linjoja, joita on esitetty muissakin uskonnoissa.
– Moraalisena runkona Kalevalassa on oikeudenmukaisuus ja oikeamielisyys. Kun erehdytään, perataan erehdysten syyt juuriaan myöten ja korjataan, mitä korjattavissa on.

Noiden kolmen:
Jumala-käsitys, kuvaukset maailmankaikkeuden synnystä ja rakenteesta, sekä oikeudenmukaisuus totuudenetsinnän, siis tekojen perustana, näiden samankaltaisuudesta ikivanhojen uskontojen vastaavien puolien kanssa voi päätellä, että Kalevalan runot ovat osin hyvin vanhaa perua. Joissakin runoissa on kristillistä vaikutusta mukana ja tämä on luonnollista, sillä ovathan kalevalaiset tietäjät ja taitajat olleet opinhaluisia, joten varmaan he ovat pyrkineet omaksumaan Jeesus Kristuksen julistaman uskonnon periaatteita opetustensa ja tekojensa perustaksi.