Kuolinprosessi alkaa mietiskelyllä, jota sanotaan viimeiseksi tuomioksi. Kuolinmietiskelyssä jaamme päättymässä olevan elämän teot, tunteet ja ajatukset hyväksyttyihin ja hylättyihin – näin kerrotaan. Teemme jaon parhaimman itsemme, korkeamman minän valossa. Kuolinmietiskelyssä persoonallisuus on puolueettomana sivustakatsojana.
Kuolinmietiskelyn päätyttyä persoonallisuuden yhteys korkeampaan minään katkaistaan ja vainaja jää muistikuviensa varaan.
Uppoamme kuoleman jälkeisiin tiloihin "ominaispainoamme" vastaavaan syvyyteen, alkaen joko helvetti-, manala- tai tuonelatiloista..., joissa kertailemme kuvaannollisesti sanoen vasemmalle tuomitsemiemme tekojen muistikuvia. Kestämätön kuin palaa niistä pois, puhdistumme ja puhdistuessamme "kevenemme". Kohoamme kohti taivastiloja, joissa kertaamme hyviksi kuvittelemiamme aikaansaannoksiamme niin kauan ja perusteellisesti, että niidenkin kertailuun lopulta väsyy.
Maanpäällisen elämän aikana voi oppia uutta ja kehittyä. Kuoleman jälkeen mitään varsinaisesti uutta ei voi oppia, koska yhteys korkeamman minän ja persoonallisuuden välillä on kuolinmietiskelyn jälkeen katkaistu. Kuolemanjälkeinen elämä on oikeastaan koko ajan pyrkimystä päästä jälleen korkeamman minänsä yhteyteen samalla, kun persoonallisuudesta kaikki kestämätön kuolee.
Parhain päättyneen elämän sadosta, se mikä kestää kuoleman katseen, sulautuu taivastilan loputtua korkeampaan minään sitä kasvattaen. Korkeampi minä synnyttää uuden persoonallisuuden uudelle opintomatkalle maiselle tasolle.
Pekka Ervast: Kuoleman kunniaksi
Väinö Lehtonen: Kehityksen virta, ote luvusta Kuoleman tuolla puolen
Pekka Ervast: Kuka auttaa meitä kuolemassa
Tajunnan kerrotaan näkevän jälleensyntymänsä kynnyksellä itsensä kehityksen virrassa ja ymmärtävän, mitä elämä häneltä odottaa. Jälleensyntyvä tajunta hyväksyy ne olosuhteet, joihin syntyy – ne olosuhteet, jotka parhaiten edesauttavat hänessä ihmisyyden kasvua.
Korkeamman minän vaikutus ilmenee mm. omantunnon äänenä. Sanotaan, että omatunto on kehittynyt tuonela- ja manalatilojen kokemuksista ja oppinut varoittamaan, mutta se on oppinut myös opastamaan. Pyrkimys ihmisyyteen, sanottakoon sitä vaikka omantunnon vaikutukseksi, ohjaa persoonallisuutta jo maaelämän aikana kartuttamaan korkeamman minän varastoja. Voimme jo täällä ollessamme elää kuolemanjälkeistä elämää niin, että luovumme epätodellisesta ja elämme todellisuudessa.
Sanotaan, että todellinen kokonainen ihminen syntyy silloin, kun persoonallinen minä ja korkeampi minä yhdistyvät ko. yksilön päivätajunassa. Silloin hänellä on käytössään kaikki se paras, jonka hän on eri elämien aikana toteuttanut ja tietysti myös kosketus siihen, joka ei ole julkaisukelpoista.
Miksi aiempia ruumistuksiaan ei muista? Uudessa ruumistuksessa on uudet aivot!
Aiempien ruumistusten tulokset ovat muistissa paljon käyttökelpoisempina, kuin mitä aivojen muisti on. Ne ovat mm. ruumiin muistina, kuten: tapoina, taipumuksina, tottumuksina, myös kykyinä ja taitoina... ja sellaisinaan suoraan nykyisen persoonallisuuden käytössä. Jos omaa erityisiä taitoja ja kykyjä, on hyvä ymmärtää, että tämä persoonallisuus on saanut ne lahjaksi niiltä persoonallisuuksilta, jotka ovat aikanaan eläneet ja kuolleet.
Jälleensyntymismuisti on mahdollista, kun kykenee kohoamaan korkeamman minänsä tajuntaan. Sieltä käsin voi peilata menneitä ruumistuksiaan – näin kerrotaan.
Toisten jälleensyntymien tutkiminen ilman asianomaisen lupaa ei ole soveliasta. Kunnioitammehan kunkin yksityisyyttä vähäisemmissäkin asioissa.